Maakuntamme ikääntyy voimakasta vauhtia aivan kuten koko Suomi. Pitkäikäisyys on yksi suurimmista hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksista. Ikääntyneiden määrän kasvaessa nousevat suureksi kysymykseksi tiukan talouden hyvinvointialueella. Useat toivovat, ettemme olisi vain palvelutuotannon ja ohjeiden soveltamisen kohteita. Ikääntyminen ei kadota elettyä elämää, osaamista, mieltymyksiä ja ihmisarvoa.
Läheisen Alzheimer –diagnoosi avasi kaltaiselleni sote-ammattilaiselle uuden maailman. Palveluketjujen, lausuntojen, termien, ohjeiden ja lakien pyörityksessä olen ollut välillä uupunut, vaikka ammattilaisena kaiken pitäisi olla selvää. Hyvinvointialueen palveluita ja erityisesti viestintää kehittäessä tulee tavoitella yhä enemmän kokemusasiantuntijoiden eli asiakkaiden, omaisten, yhdistysten ja kolmannen sektorin ääntä. Esimerkkinä vaikeasta termistöstä on ”Asiakasohjaus Siiri”, jonka tarkoitus on monelle epäselvä. Kun omainen saa kehotuksen soittaa ”Siiriin”, mitä käytännössä pitäisi tehdä?
Olen kulkenut omaiseni kanssa tiiviin tien. Tunnen hänet kuin omat taskuni. Toisaalta omaiseni on terveyttään tarkoin hoitanut, omatoiminen ja vahva vanhan ajan pärjääjä, jolle autetuksi joutuminen ja vaipoissa kulkeminen on edelleen asia, joka vaatii sopeutumista. Omaan kotiin on ikävä, vaikka hoitopaikka onkin mieluinen.
Kolmen vuoden aikana on sattunut tilanteita, joissa olen toivonut tulevani paremmin kuulluksi ja omaiseni huomioon otetuksi persoonana, jolla on oma historiansa. Ikääntyneet yleensä ovat välkympiä ja tekevät tarkempia havaintoja kuin arvaammekaan. Toivon, että hyvinvointialueella voimme edistää kulttuuria, jossa ikääntyneet saavat yhä useammin mahdollisuuden vanheta arvokkaasti. Väestön yhä vanhetessa myös omaishoitajuus lisääntyy ja sitä tehdään yhä useammin oman työn ja perheen keskellä. Vertaistuelle olisi edelleen yhä enemmän tarvetta ja siinä kolmannen sektorin asema tulee olla vahva ja sitä tulisi myös tarjota aktiivisesti osana asiakasohjausta. Omaisen muistisairausdiagnoosi aloittaa pitkän luopumisenpolun niin ikääntyvälle kuin omaisellekin. Tämän polun tekeminen mahdollisimman inhimilliseksi on tärkeä tavoite.
Kristiina Hämäläinen
Hyvinvointijohtaja